Biologisten tekijöiden ja kasvuympäristön vaikutus tunteensäätelyyn

Biologiset tekijät, kuten mm. geenit, sikiön kehitykseen liittyvät tapahtumat raskausaikana ja temperamentti, vaikuttavat siihen, miten herkästi yksilö kokee ja reagoi ympäristöönsä.  Esimerkiksi haastavalla temperamentilla varustettu lapsi reagoi tilanteisiin hyvin eri tavoin, kuin lapsi, jonka temperamentti on hitaasti lämpiävä. Temperamentti vaikuttaa vahvasti siihen, miten yksilö kokee ympäröivän maailman.   

Tunneherkkyys ja temperamentti ovat tunteiden käsittelyn perusta  

Temperamentti määrittää pitkälti sen, miten herkästi reagoimme tunteisiin. Joillakin ihmisillä on synnynnäisesti korkeampi tunneherkkyys, mikä tarkoittaa, että he tuntevat tunteita voimakkaammin ja toipuvat niistä hitaammin. Tämä tunneherkkyys ei itsessään ole ongelma, mutta siitä voi tulla haaste, jos kasvuympäristö ei tue tunteiden asianmukaista käsittelyä. Esimerkiksi tunneherkkä lapsi, joka kasvaa ympäristössä, jossa tunteita ei tunnusteta tai ymmärretä, voi kehittää pelkoa omia tunteitaan kohtaan ja kokea syvää häpeää ja kuormitusta voimakkaista tunnereaktioistaan.   

Impulsiivisuus ja vuorovaikutustaidot kasvuympäristön kanssa  

Impulsiivisuus on temperamentin piirre, joka voi vaikeuttaa tunteiden säätelyä. Impulsiivinen henkilö saattaa kokea haasteita toimia johdonmukaisesti ja ennakoivasti, mikä voi johtaa toistuviin konflikteihin ja väärinymmärryksiin. Kasvuympäristö, joka ei tunnista ja tue impulsiivisen lapsen tarpeita, voi vahvistaa lapsen negatiivista minäkuvaa ja vaikeuttaa sosiaalisten taitojen kehittymistä. Tämä on hyvin tavallinen haaste esimerkiksi ADHD diagnoosin omaavien lasten ja nuorten kasvuympäristössä.   

Temperamentin ja kasvuympäristön vuorovaikutus  

Kasvuympäristön ja temperamentin yhteensopivuus on ratkaisevaa lapsen hyvinvoinnin kannalta. Jos lapsi ei saa ymmärrystä ja tukea, hän voi kokea olonsa ulkopuoliseksi ja erilaiseksi, mikä voi johtaa syvään emotionaaliseen yksinäisyyteen.   

Esimerkiksi ujo ja rauhallinen lapsi, joka kasvaa vilkkaassa ja ulospäinsuuntautuneessa ympäristössä, voi kokea, että hänen tunteitaan ei ymmärretä. Toisaalta intensiivinen ja nopeasti reagoiva lapsi saattaa kokea tunteidensa olevan vääränlaisia, jos hän kasvaa hitaasti reagoivassa ympäristössä, jossa hänen tunteitaan ei hyväksytä tai ymmärretä.  

Ymmärtämällä biologisten tekijöiden vaikutuksen ja tunnistamalla lapsen yksilöllisen temperamentin, vanhemmat ja kasvattajat voivat tarjota lapselle hänen tarvitsemaansa tukea. Tämä edistää lapsen kykyä säädellä tunteitaan ja kehittää terveitä vuorovaikutustaitoja.