Kun hermot kiristyvät kotona - mitä tunteensäätely oikeasti tarkoittaa arjessa?

Olet ehkä kuullut tunteiden säätelystä jo monessa paikassa. Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa silloin, kun aamupuuro lentää seinään, lapsi huutaa ja omassa päässä pyörii vain yksi ajatus: ”Mä en jaksa tätä enää.”

Tässä tekstissä pureudutaan siihen, miksi tunteensäätely on tärkeä taito erityisesti vanhemmuudessa.

Miksi tunteet ryöpsähtävät kotona helpommin kuin muualla?

Kotona olemme paljaimmillamme. Lapsiperheen arki on kuin tunteiden kuntosali, siellä koetellaan kärsivällisyyttä, pettymysten sietoa, kykyä olla läsnä ja usein vastataan toisen tarpeisiin, vaikka oma tankki olisi tyhjä.

Usein juuri koti on se paikka, jossa vanhemman oma tunnesäätely joutuu suurimpaan testiin. Ehkä muualla olet rauhallinen, mutta kotona ärähdät, korotat ääntä tai vetäydyt hiljaisuuteen. Se on täysin inhimillistä.

Tunteiden säätely ei tarkoita sitä, että pitäisi aina olla zen.

Tunteiden säätely ei ole sitä, että pidät kaiken sisälläsi ja hymyilet, vaikka sisällä kiehuu. Se on taito, joka sisältää seuraavien asioiden tiedostamisen: 

• Mitä kehossa tapahtuu, kun tunne nousee
• Mikä tunne on kyseessä
• Mistä se tunne kertoo
• Miten voin vastata tunteeseen viisaalla tavalla

Tunnesäätely tapahtuu tunteen ja toiminnan välissä olevassa pienessä tauossa. Se on se hetki, jolloin valitset, miten toimit. Kun opit tunnistamaan tuon tauon ja sinulla on taitoja tunteen säätelemiseen niin tunteet eivät enää pääse ohjaamaan toimintaasi hallitsemattomasti.

Miksi juuri vanhemman tunnesäätely on niin tärkeää?

Lapset oppivat säätelemään tunteita peilaamalla aikuisia. Jos aikuinen ei pysty kohtaamaan omia tunteitaan, lapsi jää yksin omiensa kanssa. Ja silloin turvattomuus, häpeä tai yksinäisyys voivat alkaa vallata tilaa lapsen mielessä.

Kuvitellaan tilanne: lapsi heittäytyy lattialle ja kiljuu. Sinussa nousee voimakas reaktio. Ehkä sisäinen äänesi alkaa moittia: "Tämä on noloa" tai "Miksi en saa lastani kuriin?" Tunnet, miten keho jännittyy, posket kuumenevat tai tekee mieli joko korottaa ääntä tai vetäytyä kokonaan tilanteesta.

Tällaisissa hetkissä meissä aktivoituu usein jotain syvempää kuin vain ärsytys lapsen käytökseen. Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä lapsi tekee, vaan siitä, mitä se herättää sinussa.

Ehkä tilanteessa herää tunne siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä. Tai pelko siitä, että sinua pidetään huonona vanhempana. Näitä alitajuisia uskomuksia itsestä kutsutaan skeemoiksi. Ne ovat kuin vanhoja tunnekäsikirjoituksia, jotka ovat syntyneet usein jo varhain omassa lapsuudessamme ja jotka aktivoituvat erityisesti paineen alla, esimerkiksi silloin, kun oma lapsi käyttäytyy haastavasti.

Kun tällainen sisäinen haitallinen skeema aktivoituu, me saatamme mennä tunnetilaan, jota skeematerapiassa kutsutaan moodiksi. Moodi voi olla esimerkiksi kriittisen vanhemman -moodi, joka alkaa sättiä meitä oman mielemme sisällä: ”Et osaa edes kasvattaa omaa lastasi.”

Tai meissä voi myös aktivoitua haavoittuva puoli, jota kutsutaan terapiassa sisäiseksi lapseksi. Sisäinen haavoittuva lapsi on se osa meitä, joka pelästyy tilanteen hallitsemattomuutta ja kokee avuttomuutta hankalissa tilanteissa.

Tunteiden säätely näissä hetkissä tarkoittaa sitä, että pysähdyt ja tunnistat: nyt ei ole kyse vain lapseni käytöksestä vaan myös siitä, mitä tämä tilanne herättää minussa.

Tietoisuus itsessä tapahtuvista asioista antaa mahdollisuuden valita, miten toimit. Sen sijaan, että reagoisit impulsiivisesti, voit kutsua mukaan sen hyväksyvän ja viisaan aikuisen osan itsestäsi, joka osaa rauhoittaa sekä lasta, että sisäistä lastasi. Tämä edellyttää tietenkin sitä, että tämä viisas aikuinen osa on riittävän vahva sinussa. 

Jos omaan kasvu- ja kehityshistoriaamme on kuulunut liikaa emotionaalista vaillejäämistä, kuten turvattomuutta, laiminlyöntiä tai yksin jäämistä vaikeiden tunteiden kanssa, meille ei ole voinut kehittyä vahvoja, myönteisiä skeemoja, jotka tukisivat perusturvallisuutta ja itsearvostusta. Tällöin hyväksyvä ja viisas aikuinen osa ei ole pystynyt kehittymään riittävän vahvaksi. 

Jos haluat lukea lisää skeemoista, tutustu tästä blogikirjoitukseen Mitä skeemat ovat?

Miten harjoitella tunteiden säätelyä arjessa?

Tässä muutamia yksinkertaisia, mutta tehokkaita tapoja:

• Pysähdy kehoosi. Missä kohtaa kehoa tunnet jännityksen, kuumuuden, puristuksen? Kehon kautta pääset käsiksi tunteeseen. Kokeile, voitko hellittää jännitystä lihaksissasi. Huomaa, miten se vaikuttaa tunnetilaasi.
• Nimeä tunne. Onko tämä pettymystä, avuttomuutta vai pelkoa? Kun annat tunteelle nimen, et enää ole sen vietävissä. Tunteiden säätely lähtee tunteen nimeämisestä.
• Hengitä ennen kuin toimit. Syvä hengitys rauhoittaa hermoston. Erityisesti pitkät puhallukset ulos hengittäessä ovat rauhoittavia. Se ei poista tunnetta, mutta se lievittää sitä antaen sinulle tilaa ja aikaa valita, mitä seuraavaksi teet.
• Puhu itsellesi lempeästi. Korvaa sisäinen kriitikko myötätuntoisella aikuisella: ”Tämä hetki on vaikea, mutta minä pärjään.”
• Palaa tilanteeseen myöhemmin. Jos joskus toimit tavalla, jota kadut, muista korjata tilanne. Voit sanoa lapselle: “Äsken suutuin ja huusin. En olisi halunnut toimia niin. Se ei ollut sinun syysi. Anteeksi.”

Muistutus sinulle, joka mietit: Olenko minä vain huono vanhempi?

Et ole. ❤️ Olet ihminen, jolla on tunne-elämä, aivan kuten kaikilla muillakin. Taitavinkaan vanhempi ei pysty olemaan jatkuvasti tasapainossa. Tunnesäätelyn opettelu ei ole suoritus, vaan matka kohti lämpimämpää ja turvallisempaa yhteyttä sekä itseesi, että lapseesi.

Pienikin muutos omassa käyttäytymisessä voi tehdä ihmeitä koko perheen ilmapiirille. 

Jos haluat oppia lisää tunteiden säätelystä vanhemmuudessa, tutustu Tunteet haltuun -verkkokurssiimme, jossa saat käytännön työkaluja, teoriaa ja harjoituksia oman viisaan aikuisen vahvistamiseen.