Kaikki ei ole traumaa

“Vitsit mä traumatisoiduin, kun ope ei antanu mun istuu kaverin vieressä tunnilla” tai “Mä olen kyllä ihan traumatisoitunut, kun en saanut sitä työpaikkaa”. Nykyään kuulee trauma –sanaa käytettävän melko kevyestikin ihan arkipuheessa ja pienissäkin elämän haasteissa, miettimättä sen enempää sanan oikeaa merkitystä ja tarkoitusta.   

Ihminen, joka on kohdannut jonkin vakavasti oman sietokyvyn ylittävän tapahtuman ja alkanut kärsimään traumaoireista, tuskin puhuu asiasta kevyesti.     

Trauma -sanan käyttäminen lähes kaikissa vaikeilta tuntuvissa asioissa, johtaa meitä virheellisiin tulkintoihin ja toimiinkin. Saatamme alkaa “traumatisoitumisen pelosta” välttelemään asioita, jotka tuntuvat hankalilta, mutta joiden ylittäminen hankaluudesta huolimatta vahvistaisikin meidän kyvykkyyttämme ja sitä kautta itsetuntoamme.  

Milloin sitten voidaan puhua traumasta?  

Traumaa voidaan lähteä tunnistamaan sen perustella, miten se vaikuttaa ihmisen psyykkiseen, fyysiseen ja emotionaaliseen tilaan. Käydään seuraavaksi läpi viisi kokemusta ja miten ne ilmenevät meissä:

Traumasta puhuttaessa, on tärkeää ymmärtää, että me kaikki koemme asioita hyvin eritavoin. Se mikä voi olla traumaattista yhdelle, ei ole sitä toiselle. Tästä johtuen ei riitä, että jotain kokemusta pidetään traumaattisena vaan olisi tärkeämpää tarkastella kokemuksen vaikutusta yksilöön.  

Ero hyvinvoivan ja traumatisoituneen ihmisen välillä on merkittävä. Otetaan tähän esimerkki:  

Liisa on elänyt kohtuullisen tasaisen ja turvallisen lapsuuden ja nuoruuden. Hänellä on myös perhe ja ystävät tukenaan. Liisa on hakemassa unelmatyötään, mutta ei tule valituksi siihen, vaikka oli varma, että on paras kandidaatti kyseiseen tehtävään. Hän on luonnollisesti pettynyt ja surullinen siitä, ettei saanut työpaikkaa. Hän sanoo ystävilleen “traumatisoituneensa”, kun ei saanut työtä. Vaikka tilanne on ehdottomasti vaikea ja tuntuu Liisasta kamalalta, se on kuitenkin osa normaalia elämän epäonnistumisten ja pettymysten kirjoa. Liisa saattaa olla muutaman viikon asiasta harmissaan, mutta hiljalleen sopeutuu tilanteeseen, hakee uusia työpaikkoja ja jatkaa elämäänsä.  

Liisan reaktiot ovat:  

- Hän pystyy käsittelemään asiaa ja puhumaan siitä.  

- Hän tuntee pettymystä ja surua eli normaaleja negatiivisia tunteita asiaan liittyen. Nämä tunteet myös auttavat Liisaa hyväksymään ja sopeutumaan tilanteeseen.   

- Liisan minäkuva ei romahda vaan hänen kykynsä toimia arjessa säilyy.  

Vaikka Liisa käyttää sanaa “trauma”, kuvaamaan tunteitaan, hänen kokemuksensa on osa normaalia elämän haasteiden kohtaamista ja pettymyksen käsittelyä, ei varsinaista traumatisoitumista.  

Miia sen sijaan on kasvanut perheessä, jossa hänen vanhempansa laiminlöivät hänen perustarpeitaan vakavasti. Miia koki hylkäämistä ja jatkuvaa epävarmuutta. Nämä kokemukset jättivät Miiaan hyvin syvän pelon siitä, että kukaan ei pidä hänestä tai ole luotettava. Nyt aikuisena Miian on vaikeaa luottaa muihin ihmisiin ja ihmissuhteet ovat haastavia. Miia hakee myös samaa työpaikkaa eikä hänkään tule valituksi työhön. Miia tuntee välittömästi olonsa ahdistuneeksi ja kelvottomaksi. Hän kokee toistuvia takaumia tilanteista, joissa on tullut hylätyksi ja torjutuksi. Miia kokee, että hänen perusturvallisuutensa on uhattuna eikä enää kykene toimimaan, sillä traumaoireet ohjaavat hänen toimintaansa. Miia jää sairauslomalle.   

Miian reaktiot ovat:   

- Vakavia ahdistusoireita, jotka estävät häntä toimimasta normaalisti.  

- Takaumia lapsuuden kokemuksista, jotka häiritsevät hänen päivittäistä elämäänsä ja aiheuttavat lamauttavaa pelkoa.   

- Syvään juurtunut epäluottamus muita ihmisiä kohtaan.   

Ero:  

Liisan pettymys työpaikan menettämisestä on tilapäinen ja hänen itsensä käsiteltävissä oleva elämän haaste, kun taas Miian lapsuuden traumaattinen kokemus vaikuttaa syvästi hänen itsetuntoonsa. Kielteinen päätös työpaikasta vain vahvisti Miian kokemusta siitä, ettei kukaan pidä hänestä ja aktivoi samalla kaikki muutkin vaikeat ihmissuhde muistot, jonka vuoksi Miia ahdistui voimakkaasti.   

Liisa pystyy käsittelemään pettymyksensä ajan mittaan ja jatkamaan elämäänsä normaalisti. Liisan kokemus vastaa haasteita kokevan ihmisen tilannetta. Kun taas Miian kokemus on jatkuva ja kuvaa traumatisoituneen ihmisen reaktiota. Miia tarvitsee ammatillista apua toipuakseen tilanteestaan.    

Trauman ja vaikean kokemuksen erottaminen  

Moni meistä saattaa sanoa “traumatisoituneensa”, kun kuvailee jotain vaikeaa tai haasteellista tilannetta. Traumatisoituminen kuitenkin tarkoittaa, että kokemus jättää syvän, pysyvän jäljen, joka vaikuttaa ihmisen tapaan kokea maailmaa ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Ennen kaikkea se vaikuttaa ihmisen kokemukseen itsestään, jopa niin, että koko käsitys itsestä pirstaloituu ja lokeroituu.   

Trauma ei ole ainoastaan voimakas negatiivinen tunne vaan se muuttaa ihmisen koko peruskokemuksen turvallisuudesta, minäkuvasta ja kyvystä toimia normaalissa arjessa.   

Tarkastelemalla kokemusten vaikutuksia meihin, pääsemme paremmin traumojen jäljille. Ero hyvinvoivan ja traumatisoituneen ihmisen välillä on huomattava. Sen näkee esimerkiksi siitä, miten asiat vaikuttavat toimintakykyymme.