Sensomotorinen psykoterapia - kun sanat ei riitä

Oletko koskaan kokenut, että vaikka puhut ja puhut, jokin sisälläsi ei silti muutu? Järki sanoo yhtä, mutta keho reagoi toisin? Tämä ristiriita on monelle tuttu ja juuri siksi sensomotorinen psykoterapia voi tarjota avaimet syvempään toipumiseen.

Perinteinen keskusteluterapia auttaa ymmärtämään itseä ja muuttamaan käyttäytymistä, ajattelua sekä tunteita. Sensomotorinen psykoterapia sen sijaan on terapiamuoto, jossa kehon reaktiot, asennot, tuntemukset ja hermoston tila otetaan aktiivisesti huomioon. Se auttaa sinua ymmärtämään, miten kehosi kantaa menneisyyden kokemuksia ja miten voit vapautua niistä.

Miten sensomotorinen psykoterapia eroaa keskusteluterapiasta?

Sensomotorinen psykoterapia on siis kehoon keskittyvä terapiamuoto, joka yhdistää somatiikkaa, neurotiedettä ja psykoterapiaa. Se perustuu tieteelliseen ymmärrykseen siitä, että traumat tallentuvat kehon ja hermoston tasolle, eivät vain mieleen. Keho muistaa, joskus enemmän kuin mieli.

Alla olevaan kuvaan olen havainnollistanut eroja perinteisen keskusteluterapian ja sensomotorisen psykoterapian välillä:

Miksi keho on tärkeä?

Trauma vaikuttaa aina meidän autonomiseen hermostoomme ja kokemukseemme turvasta, mikä voi johtaa siihen, että keho menee yli- tai alivireyteen. Kun turvan olotila kehossa trauma tapahtuman myötä rikkoutuu, vireystilat kehossa alkavat vaihdella, usein hallitsemattomasti.

Ylivireysoireet ilmenevät usein esimerkiksi vaikeutena keskittyä, stressinä, levottomuutena, vaikeutena pysähtyä, unettomuutena ja paniikkina.

Alivireys taas ilmenee esimerkiksi voimakkaana väsymyksenä, mielialan mataluutena, vaikeutena tehdä päätöksiä, vaikeutena keskittyä, poissaolevuutena, ja turtuneisuutena.

Vireystilat kehossa aktivoituvat silloin, kun jokin nykyhetkessä muistuttaa meitä traumaattisesta tapahtumasta. Se voi aktivoitua jostain, mitä näemme, kuulemme, haistamme, maistamme, tunnemme tai ajattelemme.

Keholliset harjoitteet sensomotorisessa psykoterapiassa

Sensomotorinen psykoterapia auttaa säätelemään hermoston toimintaa kehollisten harjoitusten avulla. Tavoite on palauttaa keho takaisin turvan tilaan, jolloin emme ole jatkuvasti yli- tai alivireydessä. Kun lähestymme kehon kautta traumaattisia kokemuksia niin traumatapahtuman yksityiskohtaista läpikäymistä puhumalla ei silloin tarvita. Tämä on lempeämpi ja usein myös tehokkaampi reitti hoitaa trauman aiheuttamia kehollisia oireita.

Keholliset lähestymistavat, kuten sensomotorinen psykoterapia, auttavat tunnistamaan ja vapauttamaan trauman jättämää jännitettä kehosta. Keho ei unohda, vaikka mieli yrittäisi. Tätä ilmiötä kuvaa hienosti myös Marko Punkanen kirjassaan Traumatisoitunut keho ja mieli, jossa avataan, miten trauma näkyy kehollisina reaktioina ja miten niitä voi hoitaa lempeästi.

Millaisia keholliset harjoitteet sitten ovat?

Koska trauma tapahtuma on jättänyt jälkensä meidän autonomiseen hermostoomme, tarvitsemme keinoja vaikuttaa autonomisen hermoston toimintaan. Oman kehon äärelle pysähtyminen ja kehoreaktioiden tutkiminen voi tuntua alkuun pelottavalta, sillä trauma oireilee kehossa usein tavoilla, jotka tuntuvat hämmentäviltä ja oudoilta.

Sensomotorisen psykoterapian yksi perusharjoitus on maadoittuminen tähän hetkeen ja todellisuuteen.

Olen tehnyt tämän blogikirjoituksen yhteyteen lyhyen maadoitus harjoituksen, jonka voit kuunnella yllä olevasta äänitiedostosta. ❤️

Lisää mindfulness harjoituksia löydät täältä! 

❤️ Katja