Se tunne, kun kukaan ei antanut käyttöohjetta siihen, miten kohdata lapsen tunteet
Aug 30, 2025
Kun meistä tulee vanhempia ensimmäistä kertaa, olemme uuden edessä. Jokainen meistä kyllä tietää, että lapsi tarvitsee ruokaa, suojaa, unta ja puhtautta. Näistä asioista myös löytyy runsaasti kirjallisuutta, ohjeita ja neuvoja. Mutta oletko saanut ohjeita siihen, miten toimia, kun lapsi raivoaa kaupan lattialla tai vetäytyy puhumattomaksi? Puhumattakaan kiukuttelusta aamun kiireessä tai taistelusta iltatoimia vastaan!?
Tässä kohtaa voi tulla mieleen: ”Niin, totta! Miksi kukaan ei antanut käyttöohjetta näihin tilanteisiin?”
Totuus on, ettei sellaista ohjekirjaa taideta antaa vanhemmille automaattisesti mistään. Ja tämä on harmi. Vanhemmuus kun on matka, jossa harjoittelemme itsekin uusia asioita päivittäin. Ja jos emme ole saaneet omassa kasvuympäristössämme mallia tunnetaidoista, meidän on vaikeaa tietää, mitä tunteiden kohtaaminen tarkoittaa.
Lapsen perusydintarpeet
Fysiologisten tarpeiden lisäksi lapsella (ja meillä aikuisillakin 😉) on myös emotionaalisia tarpeita, jotka ovat aivan yhtä välttämättömiä.
Lapsi tarvitsee muun muassa:
🧩 Kokemuksen siitä, että hänen tunteensa ovat todellisia ja hyväksyttyjä
🧩 Aikuisen, joka auttaa sanoittamaan tunteita
🧩 Mallin siitä, miten tunteita voi säädellä ja purkaa turvallisesti
Jos nämä tarpeet jäävät toistuvasti täyttymättä, lapsen on vaikea oppia luottamaan itseensä ja muihin. Tutkimusten mukaan juuri varhainen tunneturva ja kiintymyssuhde luovat pohjan lapsen resilienssille eli psyykkiselle joustavuudelle.
Miksi lapsen tunteiden kohtaaminen voi tuntua vanhemmasta vaikealta?
Monelle vanhemmalle suurin haaste ei ole lapsen käytös vaan pikemminkin oma reaktio siihen. Kun lapsi huutaa, kiukuttelee tai vetäytyy, vanhempi huomaa olevansa nopeasti itsekin kuohuksissa. No miksi näin sitten käy?
Yksi selityksistä on se, ettei meillä itsellämme ole ollut lapsuudessa mallia tunteiden kohtaamisesta ja säätelystä. Jos omassa kodissa ei ollut tilaa tunteille, jos niitä vältettiin, vähäteltiin tai niihin reagoitiin esimerkiksi vihalla niin ei ole ihme, että aikuisenakin olemme neuvottomia tunteiden kanssa.
Psykologiassa puhutaan ylisukupolvisuudesta: kaavasta, jolla käyttäytyminen ja tunnetaitojen puute siirtyvät vanhemmilta lapsille, usein ymmärtämättämme.
Välttelevä kiintymyssuhdetyyli on Suomessa ollut melko yleinen. Tämä tarkoittaa sitä, että monilla meistä on kokemuksia siitä, ettei omia tunteita ole otettu vastaan. Kun tunteille ei ole ollut tilaa omassa lapsuudessa, niitä voi olla vaikea sietää myöhemmin vanhempana omassa lapsessa. On tärkeää muistaa, että kukaan ei ole epäonnistunut vanhempi sen vuoksi, että tunteiden kohtaaminen tuntuu vaikealta.
Tunnetaidot ovat kuitenkin opittavissa. Ei ole liian myöhäistä opetella kohtaamaan tunteita aikuisena ja samalla opettaa niitä lapselle.
Jos haluat ymmärtää tunteensäätelyyn vaikuttavia tekijöitä enemmän, käy lukemassa blogiteksti biologisten tekijöiden ja kasvuympäristön vaikutuksesta tunteensäätelyyn TÄÄLTÄ!
Miten tunnetaitoja opetetaan lapselle arjessa?
Vanhemman ei tarvitse eikä pidä olla täydellinen. Riittää, että pyrkii olemaan riittävän turvallinen aikuinen. Tässä muutama konkreettinen vinkki lapsen emotionaalisen turvallisuuden lisäämiseksi:
1. Ota tunne todesta
Jos lapsi on surullinen, älä sano: “Ei tuossa ole mitään syytä itkeä.” Sen sijaan voit sanoa: “Näen, että olet surullinen. Tule, minä lohdutan.”
2. Sanoita tunne
Lapsi oppii nimeämään tunteensa, kun aikuinen tekee sen ensin: “Olet pettynyt, koska et saanut herkkuja.” Tunteen nimeäminen rauhoittaa jo itsessään.
3. Näytä ja neuvo turvallisia purkukeinoja
Esimerkiksi viha kuuluu elämään, mutta sen purkamiseen voi opettaa turvallisia tapoja: jaloilla polkemista, tyynyn hakkaamista, hengittämistä syvään, tunteen piirtämistä paperille. Tai voit myös miettiä, miten rauhoitat itseäsi, kun olet vihainen.
4. Ole mallina
Kun näytät, että sinäkin rauhoitut ja hallitset omia reaktioitasi, lapsi oppii, ettei tunne hallitse häntä vaan hän voi oppia hallitsemaan tunnetta.
Vanhemmuus ja tunteet
Vanhemmuus ja tunteet kulkevat aina käsi kädessä. Yleensä suurin haaste ei ole lapsen tunnekuohu vaan se, mitä tapahtuu meissä itsessämme. Siksi vanhemmuuden tärkein työ alkaa usein omasta itsestä: kun opimme rauhoittumaan, tunnistamaan omia reaktioitamme ja hyväksymään, että mekin vanhemmat olemme vain ihmisiä, mahdollistamme lapsillemme turvallisen ja hyvän kasvuympäristön.
Jos mietit, miksi me Ajatus Herättämössä puhumme niin paljon tunteista, niiden kohtaamisesta ja säätelystä, vastaus löytyy sekä ammatillisesta kokemuksesta, että koulutuksen tuomasta ymmärryksestä. Olen viettänyt tuhansia tunteja ihmisten kanssa keskustellen ja heidän elämän tarinoita kuunnellen. Näiden kohtaamisten myötä yksi asia on kirkastunut ylitse muiden: Tarve tulla kohdatuksi ja ymmärretyksi omana itsenä, omine tunteineen, ajatuksineen ja kokemuksineen.
Jos ihmisellä on elämässään paljon kokemuksia siitä, että omia tunteita ei ole voinut tuntea ja näyttää, se voi viedä aikaa, ennen kuin tunteet uskaltavat tulla näkyväksi edes psykoterapiassa.
Se, että tulemme nähdyiksi, kuulluiksi ja hyväksytyiksi turvallisessa vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa, on pohja hyvinvoinnillemme. Ilman tätä peruskokemusta elämä alkaa helposti tuntua turvattomalta, yksinäiseltä tai merkityksettömältä.
Siksi uskallankin väittää, että jos lapsi tulee riittävässä määrin ymmärretyksi ja kuulluksi omissa tunteissa ja tarpeissaan sekä autetuksi tunteiden käsittelyssä, hän tulee todennäköisesti säästymään mielenterveyden ongelmilta tulevaisuudessa.
👉 Jos haluat saada tuhdin paketin käytännön keinoja oman ja lapsesi tunteiden ymmärtämiseen ja kohtaamiseen, tutustu Tunteet haltuun -verkkokurssiimme. Se antaa sinulle konkreettisia työkaluja rauhallisempiin hetkiin ja lempeämpään arkeen.
Ja tule seuraamaan meitä somessa! Löydät meidät:
Jaamme kanavillamme lisää vinkkejä ja oivalluksia, jotka voivat helpottaa sinun vanhemmuuden matkaasi. ❤️
❤️ Katja
