Kun lapsi ahdistuu ilman kännykkää, mistä silloin on kyse?

addiktio ahdistus itsesäätely kännykkä tunteiden säätely Aug 31, 2025
kännykkä, lapsi, puhelin, ahdistus

Moni vanhempi ja kasvattaja tunnistaa arjesta tilanteen: lapselta otetaan kännykkä pois tai käyttöä rajoitetaan, ja seurauksena on voimakas ahdistus. Lapsi voi itkeä, raivota, sulkeutua omaan maailmaansa tai muuttua levottomaksi ja jopa epätoivoiseksi. Tilanne herättää aikuisessa helposti ärtymystä: “Miten ihmeessä kännykkä voi olla näin tärkeä?”

Tässä tekstissä käymme läpi, mihin tarpeisiin kännykkä vastaa lapsen elämässä, miksi sen pois ottaminen voi herättää niin suurta ahdistusta ja miten aikuinen voi tukea lasta. Teksti on suunnattu ensisijaisesti vanhemmille, mutta yhtä hyvin kasvattajille ja opettajille, jotka kohtaavat saman ilmiön koulun arjessa.

Miksi kännykkä on lapselle niin tärkeä?

Ennen kuin mietimme ratkaisuja, meidän on hyvä ymmärtää, mikä kännykässä lasta kiehtoo ja mihin tarpeisiin se vastaa.

Yhteys kavereihin:
Kännykkä on tämän päivän lasten ja nuorten sosiaalinen verkosto. WhatsApp-ryhmät, Snapchat ja TikTok pitävät heidät ajan tasalla ja yhteydessä ystäviinsä. Jos lapsi ei saa olla mukana, hän voi kokea jäävänsä ulkopuolelle.

Viihde ja rentoutuminen:
Kännykkä tarjoaa helpon pääsyn videoihin, musiikkiin ja peleihin. Se on yksi keino rentoutua ja paeta arkea.

Itsesäätelykeino:
Monelle lapselle kännykällä oleminen on tapa säädellä omaa oloaan: tylsyyttä, ikävää, yksinäisyyttä tai ahdistusta. Jos omia tunnetaitoja ei vielä ole tarpeeksi, kännykkä toimii ikään kuin “pikaratkaisuna”.

Kun näemme kännykän käytön tätä taustaa vasten, huomaamme, että lapsi käyttää sitä keinona täyttää tarpeitaan ja säädellä tunteitaan. Ja nämä samat asiat koskevat myös meidän aikuisten omaa kännykän käyttöä. 

Milloin sitten on kyse addiktiosta eli riippuvuudesta?

Moni vanhempi pohtii huolestuneena myös sitä, voiko omalla lapsella olla addiktio eli riippuvuus kännykästä.

Psykologisesti riippuvuudesta puhutaan silloin, kun kännykän käyttö on pakonomaista ja siitä seuraa merkittävää haittaa arjen toiminnoille, esimerkiksi koulunkäynnille, unelle, ihmissuhteille tai terveydelle.

Jos lapsi tai nuori on addiktoitunut kännykkäänsä, hän tarvitsee aikuisen tukea ja apua päästäkseen irti tästä riippuvuudesta.

Joskus on myös niin, että kännykästä on tullut ensisijainen selviytymiskeino vaikeiden tunteiden käsittelemiseksi. Tällöin lapsen käytös muistuttaa enemmän pakenemista puhelimen maailmaan. Lapsi siirtyy ruudun ääreen, koska ei osaa tai uskalla kohdata sisäisiä tunteitaan tai ulkoisia haasteita.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että asia pitäisi sivuuttaa ja antaa lapsen vain jatkaa kännykän käyttöä. Päinvastoin: silloin meidän aikuisten on tärkeä selvittää, mitä tämän selviytymiskeinon takaa löytyy.

Lehdet ovat viime päivinä kirjoittaneet isoilla otsikoilla siitä, miten vanhemmat ovat alkaneet hakea lääkärintodistuksia siihen, että lapsi saa käyttää kännykkää koulussa, sillä muutoin lapsi ahdistuu.

Toivottavasti kukaan lääkäri ei tällaista todistusta kirjoita vaan antaa lähetteen tarkempiin tutkimuksiin ja avun piiriin. On nimittäin tärkeää, että selvitetään, miksi lasta ahdistaa ja miten ahdistusta lähdetään hoitamaan. 

Ahdistuksen taustalla on aina joukko erilaisia tunteita

Kun lapsi reagoi voimakkaalla ahdistuksella kännykän pois ottamiseen, on tärkeä muistaa, että ahdistus ei ole perimmäinen tunne, vaan reaktio, jonka taustalta löytyy muita tunteita.

Ahdistuksen takaa voi löytyä esimerkiksi:

Pelkoa: “Jäänkö ulkopuolelle kavereiden jutuista?” tai "Jos en ole jatkuvasti yhteydessä äitiin niin en selviä"

Tylsyyttä: “Minulla ei ole muuta tekemistä, enkä tiedä, miten olla ilman kännykkää.”

Avuttomuutta: “En osaa säädellä oloani muuten, kännykkä on ainoa mikä auttaa.”

Yksinäisyyttä: “Tunnen olevani irrallaan muista ilman kännykkää.”

Kun aikuinen auttaa lasta tutkimaan, mitä tunteita ahdistus sisältää, voidaan alkaa rakentaa terveempiä tapoja käsitellä ja kohdata näitä tunteita.

Miten aikuinen voi auttaa lasta?

1. Ota tunne ja kokemus todesta

Jos lapsi ahdistuu, älä vähättele: “Ei nyt voi noin pieni asia ahdistaa.”
Lapselle tunne on totta, vaikka se aikuisen näkökulmasta tuntuisikin liioitellulta. Jos lapsi esimerkiksi pelkää jäävänsä ulkopuolelle kaverisuhteista, ilman jatkuvaa kännykällä olemista, niin sehän on lapsen mielessä valtava uhka. Vanhemman ja aikuisen tehtävä on ratkaista tämä uhka lapsen kanssa yhdessä ja löytää lapselle kokemuksia siitä, ettei hän tule jätetyksi ulkopuolelle, vaikka ei jatkuvasti olisikaan puhelimella. Ja nämä kokemukset ei tule muutoin kuin jättämällä puhelin hyllyn päälle ja menemällä ulos kohtaamaan toisia kasvotusten.

2. Auta sanoittamaan

Sanallista, mitä näet: “Huomaan, että sinua pelottaa, että jäät ulkopuolelle, jos et saa olla kännykällä.” Kun tunne saa nimen, se ei enää hallitse lasta yhtä vahvasti.

3. Selvitä, onko tunne liiallinen suhteessa tilanteeseen

Jos tunne on kohtuuttoman voimakas, esimerkiksi liiallinen pelko, lapsi voi tarvita altistumista turvallisessa ympäristössä. Vähän kerrallaan opetellaan olemaan ilman kännykkää ja huomataan, että elämä jatkuu, eikä mitään kamalaa tapahdu. Tutki pelkoa lapsen kanssa. Pohtikaa, onko pelko totta? Käykö oikeasti niin, että jää ulkopuolelle, jos ei ole jatkuvasti kännykällä? Miten se ulkopuolelle jääminen konkreettisesti tapahtuu?

4. Tarjoa vaihtoehtoja

Auta lasta löytämään muita keinoja säädellä oloaan: ulkoilu, piirtäminen, musiikki, leikki, keskustelu. Kun tunteiden kohtaaminen vahvistuu, tarve paeta kännykkään vähenee. Tylsyyden tunne on lapsilla hyvin yleinen. Jos lapsi tarttuu aina kännykkään, kun on tylsää, lapsen oma mielikuvitus ei pääse kehittymään. Mielikuvitusta taas tarvitsemme jatkuvasti elämässä, erityisesti silloin, kun kohtaamme vaikeita asioita. Mitä taitavampia olemme kuvittelemaan eri vaihtoehtoja, miten ratkaista vaikea tilanne, sitä paremmin selviämme psyykkisesti. Joten annetaan lasten kokea tylsistymistä, se tekee heidän mielikuvitukselleen ja mielenterveydelleen hyvää.

5. Luo selkeät rajat

Lapset tarvitsevat rajoja, vaikka he vastustavat niitä. Kun rajat ovat ennustettavia ja johdonmukaisia, ne luovat turvaa. On tärkeää, että sääntöjen taustalla on ymmärrys, ei pelkkä kielto. Lapselle voi myös perustella asioita, eikä vain mielivaltaisesti asettaa rajoja. Lapsi ei tietenkään tarvitse monimutkaisia ja pitkiä selityksiä siitä, miksi jatkuva kännykällä oleminen ei ole mahdollista. Mutta ymmärrettävän selityksen hän ansaitsee.

Mitä muuta voi olla jatkuvan kännykän käytön taustalla?

Joskus lapsen voimakas tarve kännykällä olemiselle ja vaikeudet sietää sen pois ottamista voivat olla merkki jostain syvemmästä haasteesta.

Esimerkiksi neuropsykiatriset haasteet (kuten ADHD tai autismikirjon piirteet) voivat tehdä vuorovaikutuksesta toisten kanssa kuormittavaa, jolloin kännykän maailma tuntuu helpommalta.

Kehitykselliset haasteet ja sosiaalisten tilanteiden vaikeudet voivat johtaa siihen, että lapsi turvautuu kännykkään, koska ei osaa tai jaksa kohdata kasvokkaista vuorovaikutusta.

Myös mielialaoireet voivat näkyä vetäytymisenä ja kännykän liiallisena käyttönä.

Siksi aikuisen on tärkeää pysähtyä pohtimaan: onko kyse vain kännykästä, vai onko taustalla jotakin muuta, johon lapsi tarvitsisi tukea? Lapsen ahdistuksen ja ongelmakäyttäytymisen syy tulee aina selvittää.

Lapsen haasteellinen kännykkäkäyttäytyminen voi herättää vanhemmassa myös hermostumista

Moni vanhempi huomaa hermostuvansa lapsen reaktiosta kännykän pois ottamiseen. Ei ole helppoa kohdata lapsen ahdistusta, koska se herättää myös meissä omia tunteita: avuttomuutta, riittämättömyyttä ja ehkä pelkoakin, mistä lapsen käyttäytymisessä on kyse. 

Onkin hyvä muistaa: suurin haaste ei useinkaan ole lapsen tunnekuohu, vaan se, mitä se saa aikaan meissä aikuisissa. Kun tunnistamme omat reaktiomme, opimme rauhoittumaan pystymme tukemaan lasta paremmin.

Jos me vanhemmat emme tunnista omia avuttomuuden, pettymyksen ja pelon tunteita, reagoimme usein ärtymyksellä, hermostumisella ja vihalla. Eli vanhempi, jos tunnet ärtymystä, hermostumista ja vihaa, niiden taustalla on yleensä aina jokin muu tunne, kuten: pettymys, pelko tai avuttomuus. 

Lue vanhemman tunnetaidoista lisää TÄÄLTÄ!

Käytännön vinkit kännykkäahdistuksen kohtaamiseen

🧩 Keskustele etukäteen
Sovi selkeät pelisäännöt kännykän käytöstä lapsen kanssa.

🧩 Rakenna vaihtoehtoja
Tarjoa ja mahdollista lapselle muuta mielekästä tekemistä. Muista myös, että tylsistyminen ei ole vaarallista vaan jopa suotavaa.

🧩 Käytä asteittaista vähentämistä
Jos lapsi ei kestä olla ilman kännykkää, harjoitelkaa ensin pieniä taukoja. Lisää aikaa vähitellen.

🧩 Keskustele tunteista

Kysy lapselta: “Miltä sinusta tuntuu, kun kännykkä otetaan pois?” ja kuuntele rauhassa. Koeta päästä käsiksi ensisijaisiin tunteisiin, kuten pelkoon ja puhukaa siitä, mikä lasta pelottaa. Onko se ulkopuolisuuden pelkoa vai jotain muuta.

Jos taas taustalla on riippuvuus eli addiktio niin on tärkeää auttaa lasta sietämään "vieroitusoireet", jotka tulevat, kun riippuvuutta aiheuttava esine eli kännykkä otetaan lapselta pois. Lapsi ei mene rikki vieroitusoireista, mutta tarvitsee tunteissaan aikuisen apua ja tukea. 

🧩 Mallinna itse
Näytä, että sinäkin voit olla ilman kännykkää. Lapset oppivat enemmän siitä, mitä teemme, kuin siitä, mitä sanomme.

Yhteenveto

Kun lapsi ahdistuu ilman kännykkää, kyse ei ole vain lapsen temputtelusta. Taustalla on aina tunteita ja tarpeita, joihin puhelin tarjoaa nopean ratkaisun. Aikuisten tehtävä ei ole poistaa tunteita tai tarjota lisää ruutuaikaa, vaan auttaa lasta ymmärtämään tunteitaan ja löytämään terveempiä keinoja selviytyä niiden kanssa.

Kun lapsi oppii, että hänen tunteensa otetaan todesta ja että hänellä on muita tapoja säädellä oloaan, tarve paeta kännykän maailmaan vähenee.

Vanhemmuus ja kasvatustyö ei ole aina helppoa. On ymmärrettävää, että lapsen voimakas ahdistus herättää aikuisessa monenlaisia tunteita. Ja ymmärrettävää on myös se ettei halua nähdä oman lapsensa kärsivän. Ahdistusta ei kuitenkaan hoideta niin, että annetaan lapsen jatkaa ahdistusta lisäävää toimintaa. Lapset tarvitsevat meidän aikuisten apua omien vaikeiden tunteiden kohtaamisessa ja tunnetaitojensa vahvistamisessa.

Kun autamme lasta kohtaamaan omat tunteensa ja selviämään niistä ilman pakoa, annamme hänelle lahjan, joka kantaa läpi elämän. ❤️

💡 Haluatko lisää käytännön vinkkejä lapsen tunnetaitojen tukemiseen ja oman vanhemmuuden vahvistamiseen? Käy tutustumassa Tunteet haltuun verkkokurssiimme TÄÄLTÄ!

👉 Tutustu myös blogimme muihin kirjoituksiin TÄÄLTÄ 

👉 Seuraa meitä somessa:

FACEBOOKISSA

INSTAGRAMISSA

TIKTOKISSA

Tilaa maksuton video: 5 syytä, miksi opetella tunteiden säätelyä vanhempana!

Tilaa video tästä!