Skeemat ja moodit, miksi reagoimme niin kuin reagoimme

Oletko joskus miettinyt, miksi joku pieni asia saa sinut kiihtymään, vetäytymään tai lamaantumaan? Tai kun huomaat toistavasi samoja kaavoja ihmissuhteissa, vaikka kuinka haluaisit toimia toisin?

Skeematerapia tarjoaa vastauksia näihin kysymyksiin. Se auttaa ymmärtämään, miksi käyttäydymme, ajattelemme ja tunnemme niin kuin teemme.

Ihmisen käyttäytyminen ei synny tyhjästä vaan kaikelle on aina syynsä. Avaan tässä blogitekstissä skeematerapian käsitteitä ja sitä, miten nämä käsitteet auttavat ymmärtämään itsen ja muiden käyttäytymistä.

Mitä skeemat ovat ja miten ne syntyvät?

Skeemat ovat kuin sisäisiä karttoja tai uskomusjärjestelmiä, jotka ohjaavat meitä elämässä. Ne muodostuvat varhaislapsuudessa, kun opimme, millainen maailma on ja millainen minä olen siinä. Skeemat pitävät sisällään:

• Muistoja
• Tunteita
• Ajatuksia
• Kehollisia tuntemuksia/reaktioita

Mutta skeema ei itsessään ole käytöstä vaan se laukaisee käytöksen ja sitä skeematerapiassa kutsutaan moodiksi. Moodeja meillä kaikilla on erilaisia, niistä tarkemmin myöhemmin. 

Skeemat

Skeemat rakentuvat meihin lapsuuden ja nuoruuden aikana erilaisten vuorovaikutuskokemusten kautta. Skeemoja on kahdenlaisia:

1. Positiiviset skeemat: 

Positiiviset skeemat rakentuvat silloin, kun ympäristö vastaa lapsen kehityksellisiin perustarpeisiin (turva, yhteys, rajat, leikki, autonomia jne.) riittävässä määrin.

2. Haitalliset skeemat:

Syntyvät silloin, kun lapsen normaaleihin perustarpeisiin ei vastata tai kasvuympäristö on liian ankara, etäinen tai ennustamaton. 

Nämä haitalliset ja vahingolliset kokemukset jäävät lapsen ja nuoren muistoihin, tunteisiin, ajatuksiin ja kehoon (samoin kuin myös ne positiiviset kokemukset). Ja jatkossa aina, kun jokin asia muistuttaa jostain varhaisesta vahingollisesta kokemuksesta, tuo haitallinen skeema aktivoituu ja alamme käyttäytyä (moodi) tietyllä tavalla. Meidän keho ja mieli reagoi tilanteeseen kuin se olisi edelleen käynnissä. Skeeman aktivoitumiseen riittää pienikin vihje, joka voi olla jokin ääni, haju, tunnelma, toisen ihmisen asento jne.

Kaiken taustalla ei ole aina traumaa

Kaikkien haitallisten skeemojen tautalla ei kuitenkaan aina ole traumaa vaan haitallinen skeema voi syntyä esimerkiksi siitä, että vanhemmat ylisuojelevat ja ylihuolehtivat lasta. Ylisuojelevassa perheessä kasvanut lapsi ei esimerkiksi opi luottamaan omiin kykyihinsä ja ei siksi uskalla kohdata haasteita vaan herkästi luovuttaa yrittämästä. Tämä voi näyttäytyä käyttäytymisessä niin ettei lapsi/nuori lähde kokeilemaan mitään uutta tai vaikeaa. 

Traumatisoivaa ei ole vain se, mitä kauheaa tapahtui vaan yhtä traumatisoivaa on se, mitä jäi tapahtumatta

Kuten:

• Turvallisen ja ennakoitavan aikuisen puuttuminen (esim. aikuiset ovat paljon töissä ja lapsi on yksin kotona)
• Emotionaalisen yhteyden puuttuminen (esim. aikuiset ovat niin väsyneitä, etteivät jaksa olla läsnä lapselle)
• Fyysisen läheisyyden ja lohdun puuttuminen (esim. ei pidetä sylissä, ei kosketeta kunnioittavasti ja rakastavasti)
• Tunnetilan ilmaisun turvattomuus (esim. aikuiset ei siedä lapsen negatiivisia tunteita)
• Johdonmukaisten rajojen ja ohjauksen puuttuminen (esim. rajat muuttuvat aikuisen jaksamisen mukaan)
• Aikuisen kiinnostuksen ja uteliaisuuden puuttuminen (esim. aikuinen ei kysele lapsen kuulumisia)
• Suojan puuttuminen stressiltä, pelolta tai vaaralta (esim. aikuinen käyttäytyy kotona uhkaavasti)
• Kokemuksen puuttuminen siitä, että aikuinen on lapsen puolella (esim. kukaan ei puolusta lasta epäoikeudenmukaisuudelta)
• Ei ole tilaa olla lapsi (esim. lapsi joutuu tekemään ikätasoonsa nähden liian vaativia kotiaskareita, ei ole lupa leikkiä)
• Arvostuksen ja hyväksynnän puuttuminen sellaisena kuin on (esim. lapsen persoonaa tai ulkonäköä moititaan)

Toistuessaan jokin tällainen kokemus voi luoda esimerkiksi skeeman:
”Minun pitää selvitä yksin.”

Hiljalleen tämä skeema "minun pitää selvitä yksin" saattaa johtaa uupumukseen, suorituskierteeseen tai siihen, ettei osaa pyytää apua.

Jos haluat lukea enemmän traumasta ja traumatyypeistä, kurkkaa TÄMÄ blogipostaus!

Temperamentilla on suuri merkitys

Skeemojen syntyyn vaikuttaa kasvuympäristön lisäksi myös lapsen temperamentti ja persoona sekä se miten ympäristö suhtautuu ja ymmärtää lapsen temperamenttia.

• Impulsiivinen lapsi voi kokea olevansa “liikaa”, jos ympäristö on rauhallinen ja hidas.
• Hitaasti lämpiävä lapsi voi tuntea olevansa “vääränlainen”, jos ympäristö on nopeasti reagoiva ja vaativa.

On tutkittu, että erilaiset temperamentit altistavat lapsen erilaisille kokemuksille. Esimerkiksi aggressiivinen ja impulsiivinen lapsi saa todennäköisesti kaltoinkohtelevan aikuisen toimimaan kaltoinkohtelevasti itseään kohtaan kuin passiivinen ja tyyni lapsi. Tässä on hyvä muistaa, että kaltoinkohtelun syy ei ole koskaan lapsen vaan aikuinen on vastuussa käyttäytymisestään. Lapsi vasta opettelee taitoja, miten omia tunteita säädellään ja tarvitsee tähän turvallisen aikuisen vuorovaikutuksen. 

Temperamentti vaikuttaa myös siihen, miten lapsi selviää esimerkiksi ikävistä kokemuksista, kuten hylkäämisestä tai torjutuksi tulemisesta. Ujo lapsi todennäköisimmin eristäytyy, kun taas sosiaalinen lapsi jatkaa eteenpäin ja muodostaa uusia suhteita, joissa todennäköisesti saa positiivisia, korjaavia kokemuksia. 

Kasvuympäristö voi myös muokata lapsen temperamenttia. Jos kasvuympäristö ymmärtää ujon lapsen temperamentin ja rohkaisee ja tukee lasta oikealla tavalla, lapsi oppii menemään uusiin tilanteisiin rohkeammin. Jos taas kasvuympäristö on erityisen negatiivinen ja torjuva, voi sosiaalinenkin lapsi muuttua eristäytyväksi.

Jos lapsi kasvaa ympäristössä, jossa hän saa turvaa, hyväksyntää ja rakkautta, hänelle kehittyy positiivisia skeemoja. Ne rakentavat luottamusta, pystyvyyden tunnetta ja turvallista suhdetta sekä itseen että muihin. On siis selvää, että turvallinen kasvuympäristö ja positiiviset vuorovaikutuskokemukset suojaavat meidän mielenterveyttä läpi elämän.

Kuva DALL-E.

Kukaan aikuinen ei ole täydellinen

On tärkeää muistaa, että kukaan aikuinen ei pysty täyttämään lapsen tarpeita täydellisesti. Eikä tarvitsekaan. Lapsi tarvitsee myös pettymyksiä oppiakseen sietämään niitä. Ja jokainen meistä on kokenut vaillejäämisiä elämänsä aikana, toiset meistä enemmän ja toiset vähemmän. 

Jos haluat syventyä näihin teemoihin enemmän, tutustu Tunteet haltuun - verkkokurssiimme, jossa käydään laajemmin läpi sitä, miten kiintymyssuhde, temperamentti ja kasvuympäristö vaikuttavat psyykkiseen hyvinvointiimme. 

Olitpa itse vanhempi tai aikuinen omalla terapiamatkallasi, kurssi syventää ymmärrystä itsestäsi ja omasta kasvuympäristöstäsi! Vanhemmille kurssi tarjoaa myös konkreettisia keinoja ymmärtää ja tukea niin itsen kuin lapsen tunnesäätelytaitojen kehittymistä.

Tutustu kurssiin TÄSTÄ!

Kun haitallinen skeema aktivoituu se aiheuttaa psyykkistä kipua ja selviytymiskeinot käynnistyvät

Kun jokin vaikea tai kivulias tunne aktivoituu, se herättää meissä psyykkistä kipua. Se on samanlaista sisäistä epämukavuutta kuin mitä fyysinen kipu aiheuttaa kehossa. Ihmismielelle on luontaista pyrkiä välttämään kipua, oli se sitten fyysistä tai psyykkistä.

Meillä kaikilla on kehittynyt erilaisia selviytymiskeinoja, joiden tarkoitus on suojata meitä tältä kivulta. Usein nämä selviytymiskeinot ovat syntyneet jo lapsuudessa ja ovat silloin olleet elintärkeitä. Ne ovat auttaneet meitä selviytymään tilanteissa, joissa emme ole saaneet tarvitsemaamme tukea, turvaa tai ymmärrystä.

Esimerkiksi jos lapsuudessa on toistunut kokemus, että omia tunteita ei ole saanut näyttää ja aikuiset ovat käskeneet olla hiljaa ja mennä omaan huoneeseen. Lapsi on oppinut, että se, mitä tunnen on väärin ja minun pitää peittää se, että tulen hyväksytyksi. Se, että lapsi on tilanteessa vetäytynyt ja sulkenut pois omat tunteensa on auttanut lasta selviämään tilanteesta, mutta samalla opettanut lapselle haitallisen tavan käsitellä omia tunteita. 

Jatkuvasti toistettuna tämä sama selviytymiskeino voi alkaa aiheuttaa ongelmia. Jos toistuvasti tukahdutamme ja suljemme pois omat inhimilliset tunteemme, alamme kokea ahdistusta, tyhjyyttä ja ennen pitkää myös masennusta. Luultavasti se on johtanut myös siihen, että emme ole oppineet luottamaan omiin tunteisiimme, kun emme ole voineet tuntea niitä.

Psykoterapiassa moni asiakas kuvaa tunteiden tukahduttamista näin: 

"En minä tiedä mitä tunnen"

"En oikeastaan tiedä, kuka olen".

Jos tunteita ei ole saanut kokea lapsena, niitä on vaikea tunnistaa aikuisena.

Pitkään jatkuessaan haitalliset selviytymiskeinot voivat johtaa psyykkisiin oireisiin, kuten esimerkiksi:

• Masennukseen
• Ahdistukseen
• Persoonallisuushäiriöihin
• Pakko-oireisiin
• Riippuvuuksiin
• Psykoosiin
• Ihmissuhdevaikeuksiin

Psykoterapiassa sanotaankin, että oire on suoja eli selviytymiskeino, johonkin hankalaan tunteeseen ja kokemukseen liittyen. 

Kuva DALL-E

Mitä moodit ovat ja miten ne näkyvät

Skeema ei yksinään määrää käyttäytymistämme. Kun se aktivoituu, se herättää moodin eli minätilan, jossa menneisyyden kokemukset ja tunteet heräävät eloon tässä hetkessä.

Moodissa ajattelu, tunne ja kehon reaktiot sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Ihminen ei enää reagoi vain nykytilanteeseen, vaan myös menneeseen kokemukseen, jota tilanne muistuttaa.

Esimerkiksi jos epäonnistumisen skeema aktivoituu, mieleen saattaa nousta ajatus:

”En kykene tekemään tätä.”

Tämä aktivoi moodin, joka voi ulospäin näkyä vetäytymisenä, alisuoriutumisena tai haluttomuutena kokeilla uutta. Ulospäin ihminen vaikuttaa ehkä ujolta tai passiiviselta, vaikka pinnan alla vaikuttaa pelko epäonnistumisesta ja häpeä omasta kyvyttömyydestä.

Moodit jaetaan neljään pääryhmään

1. Haitallinen vanhempi-/ kriitikkomoodit, jotka ovat sisäistettyjä, kriittisiä, vaativia tai rankaisevia ääniä. Tämä ääni voi olla huoltajan, valmentajan, opettajan, tai jonkun muun merkityksellisen auktoriteetin ääni.

Kriitikko: “Olet tuollainen laiskimus.”

Vaativa: “Sinun pitää yrittää enemmän.”

Rankaiseva: "Kun mokasit niin nyt saat juosta 10km enemmän."

Nämä moodit syntyvät usein lapsuudessa, kun lapsi on saanut osakseen kohtuutonta kritiikkiä, liian suuria vaatimuksia tai lasta on kohdeltu ankarasti, esim. kaltoinkohtelu.

Nämä moodit voidaan jakaa useampiin alamuotoihin, kuten itseä kritisoiva, itsen tuomitseva, itseä mitätöivä, itseä väärällä tavalla imarteleva (on saanut ihailua tilanteissa, joissa toiminut sääntöjen vastaisesti), itseä syyllistävä tai itseä pelotteleva moodi. 

2. Lapsimoodit ovat haavoittuvia ja tunteikkaita puolia itsessä.

Haavoittuva lapsi: Kokee yksinäisyyttä, pelkoa ja turvattomuutta.

Haavoittuvan lapsen alamuotoja voi olla esimerkiksi: yksinäinen lapsi, hylätty lapsi, kauhuissaan oleva lapsi, yliahkera lapsi, rajoitettu lapsi, riippuva lapsi jne.

Vihainen/kuriton lapsi: Vihainen lapsi reagoi pettymykseen, rajojen ylitykseen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Kuriton taas voi olla rajaton, tekee niin kuin itse haluaa.

Vihaisen lapsen alamuotoja ovat esimerkiksi: Uhmakas lapsi, kapinallinen lapsi, impulsiivinen lapsi, pilalle hemmoteltu ja kaikkivoipa/suurenmoinen lapsi.

Onnellinen lapsi: Kun lapsen kaikki tarpeet on tyydytetty, lapsi on onnellinen.

Onnellisen lapsen alamuotoja on esimerkiksi: leikkisä, tyytyväinen, luova, spontaani ja iloinen. 

3. Selviytymismoodit eli tapoja suojautua kivulta.

Välttelemällä selviytyjä: Sulkee tunteet ja vetäytyy.

Sen alamuotoja on esimerkiksi: tunteilta suojautuja, vihainen suojautuja, välttelevä suojautuja, dissosiaatiolla suojautuja, järkeilyllä suojautuja, vakuuttelun hakija, valittamalla suojautuja ja tunteilta suojautuja.

Ylikompensoimalla selviytyjä: Pyrkii hallitsemaan ja olemaan vahva, vaikka sisällä on pelkoa.

Alamuotoja ovat esimerkiksi: hyväksynnän hakija, kiusaaja, huimapää, ylioptimisti, ylinöyrä, perfektionistinen ylikontrolloija, syömishäiriöinen ylikontrolloija, epäileväinen, pelleilijä, yli itsenäinen selviytyjä ja itsensä korostaja. 

Alistumalla selviytyjä: Uhraa itsensä 

Alistumisen alamoodeja on esimerkiksi: toivoton, muita syyttävä, itseä korostava ja muita pakottava marttyyri, marttyyri, avuton antautuja. 

4. Terveen aikuisen moodi: yhteys itseensä ja toisiin.

Terve aikuinen: rauhallinen, myötätuntoinen ja vastuullinen.

Terve aikuinen on kuin sisäinen kapteeni.

Skeematerapian ydintavoite on vahvistaa tervettä aikuista ja tietysti myös onnellista lasta. Terve aikuinen meissä toimii kuin kapteeni, joka pystyy ohjaamaan laivaa myrskyssä. Se huomioi haavoittuvan puolen eli "sisäisen lapsen" tunteet, tarpeet ja asettaa riittävät rajat. Kapteeni ei voi estää aaltoja, mutta hän tietää, miten niihin vastataan.

Terve aikuinen kykenee:

1. Tunnistamaan omat tunteensa ja rauhoittamaan itseään

2. Suhtautumaan sisäiseen lapseensa lempeästi

3. Asettamaan rajoja ja ottamaan vastuuta

4. Pysymään yhteydessä niin itseensä kuin myös muihin vaikeissa tilanteissa

Kun terve aikuinen moodi vahvistuu, ihminen ei lamaannu kritiikin tai pelon edessä, vaan osaa suhtautua niihin realistisesti ja itseensä myötätuntoisesti. Hän ei enää toimi pelkästään vanhojen haitallisten selviytymismallien varassa, vaan pystyy tekemään tietoisia, hyvinvointia tukevia valintoja.

Alla olevassa kuvassa on kuvitellun asiakkaan moodikartta. Asiakas on tullut terapiaan uupumuksen vuoksi ja hän on alkanut vetäytymään vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Hänen sisäinen vaativuus ja kriittisyys ovat pitkään puhuneet asiakkaalle ikävästi ja asiakkaan itsetunto on siksi päässyt heikkenemään. Vihainen puoli koettaa suojata asiakasta pahemmalta kivulta.

Kun nämä moodit ovat pitkään läsnä, ihminen väistämättä uupuu.
Jokainen meistä tuntisi ja tunteekin samalla tavalla, jos sisäinen puhe olisi jatkuvasti näin kritisoivaa.

Kuva Ajatus Herättämö

Skeemojen ja moodien ymmärtäminen tukee mielenterveyttä

Kun opimme tunnistamaan, mikä skeema tai moodi meissä on aktivoitunut, saamme etäisyyttä reaktioihimme. Sen sijaan, että ajattelemme “minussa on jotain vikaa”, voimme huomata:

“Nyt minussa puhuu se osa, joka pelkää epäonnistumista.”

Voimme tällöin myös miettiä, mitä tuo osa, joka pelkää epäonnistumista nyt tarvitsee? Voisiko se tarvita esimerkiksi kannustusta ja rohkaisua?

Tällainen ymmärrys luo tilaa lempeydelle ja muutokselle.
Skeemojen ja moodien tunnistaminen lisää itseymmärrystä. Ja itseymmärrys vapauttaa meidät reagoimasta automaattisesti ja antaa mahdollisuuden valita toisin.

Nämä ovat askelia kohti tasapainoisempaa, rauhallisempaa ja myötätuntoisempaa elämää.

Lopuksi

Skeemojen ja moodien ymmärtäminen auttaa meitä näkemään, että käytöksemme ei ole sattumaa vaan kaikelle on aina syynsä.

Tapamme käyttäytyä ja reagoida asioihin kertovat tarinaa siitä, mistä tulemme. 

Kun opimme tunnistamaan sisäiset karttamme ja vahvistamaan tervettä aikuista, pystymme elämään vapaammin, rakastamaan syvemmin ja kohtaamaan toiset aidommin.

Toipuminen alkaa siitä, että alamme suhtautua itseemme lempeämmin.

❤️:lla Katja

Lähteet: 

Kaski, S., Kozlovski, A., & Toikka, M. (2024). Skeematerapia – teoriasta käytäntöön. Kognitiivisen psykoterapian keskus Luote Oy.

Suovesi-Pöysti, A., Aalto-Setälä, R. (2022). Lasten skeematerapia - Käytännöllinen opas lasten ja vanhempien kanssa työskentelyyn. Kognitiivisen psykoterapian keskus Luote Oy. 

Young, J. E., Klosko, J. S., & Weishaar, M. E. (2018). Skeematerapia (J. Tuulari, Suom.). Edita Publishing Oy. (Alkuperäinen teos julkaistu 2003).