Kun lupaus ei ole tavoite, vaan tapa kasvaa

Kun lupaus ei ole tavoite, vaan tapa kasvaa

Vuodenvaihde saa meidät usein pysähtymään ja katseemme kääntyy menneeseen. Mielemme alkaa rakentaa toiveita tulevasta. Teemme lupauksia, kirjoitamme listoja ja päätämme, että tänä vuonna olemme jotenkin enemmän, parempia, terveempiä tai tehokkaampia. Teitkö sinäkin kenties jälleen jonkin uuden vuoden lupauksen?

Uuden vuoden lupaukset kumpuavat ihmisen luonnollisesta tarpeesta kasvaa ja löytää merkitystä. Kalenterin kääntyminen antaa meille tunteen uudesta alusta, ikään kuin mennyt voisi jäädä taakse ja edessä olisi tyhjä sivu. Lupaukset ovat yhteisöllinen rituaali ikään kuin symbolinen hetki, jossa katsomme tulevaisuuteen toivon ja uudistumisen kautta.

Psykologisesti tämä liittyy ilmiöön nimeltä temporal landmark effect: eli suomennettuna “uuden alun hetkellinen vaikutus” tai "ajallisen maamerkin vaikutus". Kyse on siis psykologisesta ilmiöstä, jossa tietyt ajankohdat, kuten vuodenvaihde, syntymäpäivä tai maanantai saavat meidät kokemaan, että voimme aloittaa alusta. Ajallinen maamerkki siis muodostaa mielessämme symbolisen rajan menneen ja tulevan välille.

Siksi juuri uuden vuoden alku tuntuu niin voimakkaasti “uudelta mahdollisuudelta”, vaikka todellisuudessa mikään ei maagisesti muutu yhdessä yössä.

Miksi teemme uuden vuoden lupauksia?

Se on innostava ajatus, mutta samalla myös petollinen, jos kuvittelemme, että muutos alkaa yhdestä lupauksesta. Mutta ehkä tärkein lupaus ei ole se, jota tehdään kalenterin vaihtuessa, vaan se, jonka annamme itsellemme joka päivä: lupa muuttua lempeästi.

Uuden vuoden lupaukset eivät ole pohjimmiltaan vain tavoitteita, vaan ne ovat toiveita elää vähän toisin, vähän paremmin. Siksi on hyvä pysähtyä kysymään: miksi me oikeastaan lupaamme, miksi yritykset usein kaatuvat ja mitä muutos todella vaatii?

Miksi lupaukset epäonnistuvat?

Tilastollisesti suurin osa uuden vuoden lupauksista kaatuu jo muutamassa viikossa. Syynä on harvoin tahdonvoiman puute ja useammin kyse on epärealistisista odotuksista ja väärästä strategiasta.

 Muutama tavallinen kompastuskohta:

• Liian suuri harppaus. Haluamme lopputuloksen heti, ilman rakentavaa matkaa.
• Ulkoiset motiivit. Lupaus syntyy muiden odotuksista, ei omasta tahdosta.
• Arjen rakenteet eivät tue muutosta. Hyvä aikomus ei kanna ilman suunnitelmaa.
• Itsekritiikki ja armottomuus. Kun lipsumme, rankaisemme itseämme, jolloin motivaatio ja into sammuu.

Kun lupaus särkyy, mukanaan tulevat myös tutut tunteet: pettymys, häpeä ja suru. Usein yritämme työntää ne pois, kun huomaamme palaavamme vanhoihin tottumuksiin ja vältämme ajattelemasta lupausta lainkaan. Mutta näitä tunteita ei pidä pelätä. Ne ovat merkki siitä, että lupaus merkitsi sinulle jotain todellista, että välitit näistä ja sisimmässäsi toivoisin asiaan muutosta.

Pettymys kertoo, että sinulla oli toive muutoksesta. Häpeä puolestaan osoittaa, että halusit onnistua, että sinulla on arvot ja ihanteet, jotka ohjaavat elämääsi. Ja suru, joka kertoo menetetystä yhteydestä johonkin itsellesi tärkeään. Kun siis seuraavan kerran huomaat epäonnistuneesi lupauksessasi, pysähdy moittimisen sijaan kuuntelemaan, mitä nuo tunteet yrittävät kertoa.

Pettymyksen takana voi olla oivallus siitä, mitä todella kaipaat: kenties et tavoitellutkaan numeroita tai saavutuksia, vaan tunnetta tasapainosta, ilosta tai hyväksynnästä. Kun annat näille tunteille tilaa, niistä tulee opettajia, eikä vihollisia. Ne auttavat sinua suuntaamaan muutoksen kohti jotakin aidosti merkityksellistä, eikä vain tavoitetta, vaan ymmärrystä siitä, kuka haluat olla.

Tunteet ja itsemyötätunto muutoksen ytimessä

Muutos ei ole rationaalinen prosessi, vaan emotionaalinen matka, jossa tunteet ovat vahvasti läsnä. Innostus ja pelko kulkevat käsi kädessä, samoin toivo ja epävarmuus. Näiden tunteiden hyväksyminen tekevät muutoksesta aidon. Kun opimme tunnistamaan ja sallimaan tunteet, niiden ohjausvoima pienenee. Me emme enää kamppaile niitä vastaan vaan alamme liikkua niiden kanssa.

Tutkimuspsykologi Kristin Neffin mukaan itsemyötätunto tarkoittaa ystävällisyyttä itseä kohtaan erityisesti silloin, kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Se on taito kohdata oma epätäydellisyys niin kuin kohtaisit hyvän ystävän vaikeassa tilanteessa eli empaattisesti, kuunnellen ja arvostaen, ilman tuomitsemista.

Itsemyötätuntoa harjoittava ihminen ei selittele virheitään pois, mutta ei myöskään jää niiden vangiksi. Hän uskaltaa katsoa rehellisesti sitä, mitä tapahtui, ja oppii siitä sen sijaan, että kääntäisi selkänsä itselleen. Se ei ole tekosyy jäädä paikoilleen, vaan viisauden muoto, joka mahdollistaa eteenpäin kulkemisen.

Neff jakaa itsemyötätunnon kolmeen ulottuvuuteen:

1. Ystävällisyys itseä kohtaan eli kyky puhua itselleen lempeästi eikä kriittisesti.
2. Jaettu inhimillisyys, joka on ymmärrystä siitä, että virheet ja epäonnistumiset kuuluvat ihmisyyteen, emmekä ole niissä yksin.
3. Tietoinen läsnäolo (mindfulness) eli hetken hyväksyvä huomioiminen ilman ylikorostunutta dramaattisuutta tai torjuntaa.

Itsemyötätuntoinen ihminen ei hylkää itseään virheen hetkellä. Hän pysähtyy, hengittää ja kysyy:
"Mitä tästä voi oppia, ja mikä auttaisi minua palaamaan polulle?"

Juuri tuossa kysymyksessä tapahtuu muutos. Ei siinä, kun olemme vahvimmillamme, vaan siinä, kun kohtaamme haurauden ja valitsemme silti jatkaa. Muutos ei siis synny täydellisessä suorituksessa vaan lempeässä palaamisessa, uudestaan ja uudestaan, kunnes uusi suunta alkaa kantaa.

5 vinkkiä pysyvään muutokseen

1. Aseta merkitys, älä vain tavoite.
   Kysy itseltäsi miksi. Syvä merkitys pitää motivaation elossa silloinkin, kun on vaikeaa. Yleensä on hyvä tehdä 5 miksi kysymystä, jotka täydentävät aina edellistä kysymystä. Näin pääset asian todelliseen syyhyn ja merkitykseen itsellesi.
2. Etene pienin askelin.
   Tutkimukset osoittavat, että mikromuutokset (small wins) eli pienet askeleet rakentavat pitkäjänteistä muutosta paremmin kuin suuret harppaukset. Nämä pienet askeleet ovat asioita, joita voit tehdä joka päivä ja jotka vievät kohti muutosta. Eli mieti mitä pieniä asioita voit arjessasi tehdä päivittäin, jotka tukevat matkaasi kohti pysyvää muutosta. 
3. Rakenna tuki arkeen.
   Muutos ei tapahdu tahdonvoimalla, vaan olosuhteiden muokkauksella. Tee uudesta tavasta helpoin vaihtoehto. Mieti ja havainnoi ympäristöäsi. Tarvitseeko ympäristöä muuttaa (poistaa tai lisätä jotain) tai tarvitsetko siihen toisen ihmisen tukea? Puhu asiasta läheistesi kanssa ja tehkää yhdessä sopimuksia. Tee asian toteuttamisesta mahdollisimman näkyvä ja helposti toteutettava.
4. Etsi yhteisö tai kumppani.
   Sosiaalinen kannustus on yksi tehokkaimmista motivaation ylläpitäjistä. Tähän voit löytää tukea joko perhe- tai ystäväpiiristä, harrastustoiminnasta tai esimerkiksi sosiaalisen median verkostoista.
5. Harjoita itsemyötätuntoa joka päivä.
   Epätäydellisyys ei ole este muutokselle, se on osa sitä. Mieti mitkä tekijät voivat haitata muutoksen askeleita ja mieti miten palaat takaisin muutoksen polulle. Näin sinulla on selkeä toimintamalli, kun seuraavan kerran sitä tarvitset.

Tärkeintä muutoksessa on suunta, ei vauhti

Muutos ei ole sprintti. Se on matka, jossa tärkeintä on suunnan pitäminen eikä täydellinen eteneminen. Jokaisella on oma rytminsä, ja pysyvä muutos syntyy hitaasti, kuin huomaamatta, silloin kun tavoitteesta tulee osa omaa identiteettiä.

Identiteettiteoria korostaa, että ihmiset toimivat johdonmukaisesti sen kuvan mukaisesti, jonka heillä on itsestään. Kun ajattelemme “yritän liikkua enemmän”, toiminta perustuu ulkoiseen tavoitteeseen. Mutta kun ajattelemme “olen liikkuva ihminen”, muutos juurtuu syvemmälle ja siitä tulee osa sitä, kuka olen. Sama pätee kaikkeen muutokseen: kun alat pitää itseäsi esimerkiksi tasapainoa arvostavana, hyvinvoinnista huolehtivana tai lempeyteen pyrkivänä ihmisenä, valintasi alkavat tukea tuota identiteettiä luonnollisesti.

Identiteettipohjainen muutos ei siis keskity pelkästään siihen, mitä teet, vaan siihen, kuka uskot olevasi. Kun identiteetti muuttuu, toiminta seuraa kuin itsestään. Ei pakottamalla, vaan uteliaasti ja vähitellen. Ja juuri siksi vauhdilla ei ole väliä. Jokainen askel on oikeaan suuntaan, jos se vie lähemmäs sinua itseäsi.

Lopuksi: muutos, joka kantaa

Todellinen muutos ei synny pakosta tai täydellisyyden tavoittelusta vaan myötätunnosta itseä kohtaan. Jokainen pieni askel, jokainen epäonnistuminen ja uudelleen aloitettu yritys vievät meitä eteenpäin, kun muistamme olla itsellemme lempeitä.

Kun annat itsellesi luvan muuttua viisaammin, annat myös luvan kasvaa ehjemmäksi.
Muutos ei ole kertarysäys, vaan hiljainen siirtymä: tapa elää todeksi sitä, mitä jo olet matkalla kohti. Älä siis lupaa tänä vuonna olla parempi. Lupaa olla rehellinen, utelias ja ennen kaikkea, lempeä itsellesi.

Ajatus Herättämö kutsuu sinut hellittämään ja antamaan luvan muuttua rauhassa, omaan tahtiisi.